i was here.

Nyt muuttui. Mietin jo kauan sitten, että onpa tällä blogilla tyhmä nimi. Ehkä tämä uusikin nimi on tyhmä, mutta se ei ainakaan ole kirjaimelliseen paikkaan sidottu, ei ole vaikea kirjoittaa eikä kuulosta ripulilta. Toivottavasti uudet ja vanhat löytävät paikalle tännekin, vaikka osoitekin on uusi http://sonjawashere.blogspot.co.uk/

Kymmenen pistettä sille, joka keksii mistä inspiroiduin. Eipä sitä elämältään muuta toivo kuin sitä, että voi tehdä jotain pysyvää. Jotain, josta on jolle kulle hyötyä. Jotain hyvää. :)

Kettureppu

Tuijottelin tässä yhtenä päivänä porukkaa koulun käytävillä. Kaikilla muijilla on biker-nahkatakit ja niillä, joilla ei ole, on viininpunaset pillifarkut tai legginsit ja tikkitakki. Ja niin myös jätkillä. Viininpunaset housut ja tikkitakki. Ja ihan ylös asti napitettu kauluspaita. Ihan kaikilla. Toveri Emmi huomautti, että kelatkaa, kuinka gayltä suomalaiset jätkät näyttäisi tikkitakissa. Sepä se. Mulla oli tikkitakki tokalla. Se oli oranssi.

Toisaalta, kyllä meidät pohjoismaalaisetkin tunnistaa. Nimittäin Kånkenin ketturepusta! Itse sijoitin moiseen hipsterihullutukseen kesällä ja ai että on hyvä reppu, vaikka partioystävä sitä epäilikin. Israelissa kiertäessä brittiseuralaisemme oppi tunnistamaan pohjoismaalaiset bongailemalla Kånkenin reppuja. Samaa on täällä briteissä. Noora oli istunut luennolla ja sen viereen istahti jätkä, joka kysyi, mistä Noora on kotoisin. No Suomesta. Eipä ollut poika yllättynyt - reppu paljasti kaiken. Poika itse oli Ruotsista. Yhdellä toisellakin pojalla on Kånken - hänen tyttöystävänsä on suomalainen. Mun kanssa samalla pysäkillä jää pois yksi tyttö, jolla on pinkki Kånken. Hän tuli pari päivää sitten mun taakse kauppajonossa ja tokaisin sille, että "nice bag". Yllätyksekseni hän olikin britti, ja siinä sitten juteltiin meidän hienoista repuistamme.

Itse olen miettinyt, että onko tää reppu oikeasti hieno - siis niiden silmissä, jotka ei tunne merkkiä tai kontekstia yhtään. Oikeutin itselleni moisen sijoituksen sillä, että asun Briteissä. Eihän täällä ole sitä kenelläkään, koti-Suomessa se on kaikilla hipstereillä. Tämä pinkkikånkentyttö sanoi, että joku oli kutsunut häntä ylikasvaneeksi vauvaksi. Itse pyysin rehellistä vastausta kaverilta: onko reppu hit or shit? "First I was like.. what is that? But now I actually think it's really cool."

Rok on.

NYC&UN

Elokuun viimeisellä viikolla otin suunnaksi New Yorkin. Hullulla haipakalla lähdin vikan työpäivän jälkeen  pakkaamaan, sieltä luokkakokoukseen, pakkaamaan lisää, hetkeksi nukkumaan ja bääm, lentokentälle. Lensin Heathrown kautta ja tuntui jännältä olla väliaikaisesti kolmioleipien ja sipsipussien maassa.

Lentäminen Ameriiikkaan oli kyllä tarkkaa. Check-iniä ei voinut tehdä suoraan Helsingistä JFK:lle vaan Lontoossa piti hakea boarding pass erikseen, kamat onneksi menivät suoraan. Helsingin ja JFK:n välillä mut turvaa tarkastettiin kolme kertaa, passi katsottiin 7 kertaa, boarding pass Heathrowlla 4 kertaa ja Nykissä vielä tietenkin pitkä passijono, sormenjäjlet ja kuva. Jokohan ne usko, kuka oon?

JFK:ltä otin ennakkoon varaamani kuljetuksen, joka yksin matkustavalle tuli ehdottomasti halvemmaksi. JFK:ltä Manhattanin hotelleille taksi maksaa kiinteästi $45+tullit, ja toi kuljetus oli $22 meno-paluuna. Mun hotelli oli Pod 39, jota suosittelen ehdottomasti. Halvemmalla olisin tietenkin päässyt, mutta matkustaminen oli muutenkin niin jänskää, että halusin olla rauhassa omassa huoneessa yöt ennemmin kuin hostellissa. Hotelli oli todella hyvällä paikalla ja katolla oli upouusi terassi - kannattaa maistaa siellä lemon-ginger-mocktailia, jos sinne päädytte! Aivan mielettömät maisemat varsinkin pimeällä.

Muita suosituksia mulla ei oikein ole. Käytiin perheen kanssa New Yorkissa vuonna 2008 ja silloin kierrettiin kaikki pakolliset turistikohteet. Mulla oli tuolla oikeastaan vain yksi kokonainen ja kaksi puoliksi vapaata päivänä, muuten olin aika tiiviisti YK:lla, mutta kiertelin vähän kuitenkin. Olihan se hassu vaan lähteä kävelemään suuntaan X ja yhtäkkiä huomata olevansa Empire State Buildingin juurella :P Ekana iltana kävin Times Squarella, joka oli oikeasti aika kamala helvetti. Yök. Viimeksi olin ihan fiiliksissä, mutta nyt siellä oli vaan aivan liikaa ihmisiä, huh huh. Ja hei, miksi rakastaa kapitalismin tiivistymää: aukio, joka on vuorattu kirkkailla mainoksilla? :D

Sunnuntaiaamuna heräsin mukavasti klo 5.40. Seiskalta luovutin ja lähdin kävelemään ympäriinsä. Suuntasin ensin YK:lle katsoakseni, minkä pituinen matka mulla olisi. Ei pitkä lainkaan. Seuraavaksi talsin jonnekin suuntaan ja päädyin aamupalalle Public Libraryn portaille. Bagel ja appelsiinimehua oli tarjolla ;) Oli aikamoinen fiilis istuskella siellä yksin, kun koko kaupunki oli kerrankin hiljainen. Pikkuhiljaa kaupunkikin heräsi ja mä lähdin kohti Macy'siä, joka ei tietenkään ollut vielä auki. Istuskelin sitten jollain penkeillä ja kirjottelin päiväkirjaa, kunnes Macy's sitten aukesi. Ja sitten mä eksyin sinne. Mä kirjaimellisesti eksyin kauppaan! Aivan kamalaa :D

Sunnuntaina suuntasin vielä Sohoon, minne otin taksin. Suosittelen tuota shoppailijoille, kaikki kaupat samoilla huudeilla. Itse shoppasin äidille Macy'sissä, itselle ja siskoille Forever21:ssa ja Old Navyssä. Jälkimmäisestä ostin housut, jotka on ehdottomasti mun suosikit nyt. Sopivan napakat, mutta samalla mun pätkäsäärille juuri sopivan pitkät - ei varmaan menis hirveästi menis pieleen, jos näitten olis oikeasti pitänyt olla sellaset 3/4 lahkeet :D

Torstaina mulla oli päivä aikaa ennen kuin piti suunnata lentokentälle. Heräilin rauhassa, pakkasin kamat ja lähdin Central Parkiin. Istuin Sheep Meadowiin lueskelemaan ja syömään lounasta. Onnistuin saamaan myös ihana raidat hartioihin, joista oli sitten Israelissa aikamoista päästä eroon.

Teen vielä toisen postauksen niistä YK-päivistä, tästäkin tuli jo ihan hirveän pitkä :D Huomatkaa alla kuulumispostaus :)

Kaksituhattakaksisataakaksikymmentäkaksi

Nyt on tie vienyt Bristoliinkin asti - tai siis vei melkein viikko sitten. Lento oli 45 min etuajassa eli jouduin sumplia busseja, ettei olisi tarvinnut odotella kahta tuntia bussiasemalla. Pääsinpähän kotiin asti pari tuntia odotettua aikaisemmin, joten ei valittamista!

Bristol on samaa vanhaa. Bussien nimet ja numerot on muuttuneet, mikä on tosi confusing. Lisäksi sain päivän naurut siitä, että The Rasmus tulee Bristoliin joulukuussa - vieläpä Theklaan, joka on kuitenkin suhteellisen pieni venue.

Tässä viikossa olen ehtinyt juosta pitkin maita ja mantuja, hengata koululla, järjestellä ohjelmaa ja elämää, ja vaikka mitä. Maanantaina tilailtiin UWEMUNia varten juttuja (kohta tipahtaa postiluukusta 48 UN Charteria), tiistaina vietin ns. vapaapäivää eli näin kavereita ja tuttuja, keskiviikkona suunniteltiin Politics and IR Socin syksyä ja oltiin Students' Union koulutuksessa, torstaina pidettiin PAIRSin eka debate ja perjantaina oli Freshers' Fair. Tänään taas oli ensimmäinen suomen kielen tunti Suomi-koululla - himmeetä haipakkaa olen siis vetänyt :)

PAIRSin syksy näyttää oikein mojovalta. Suurin projekti on UWEMUN, joka tapahtuu tuossa reilun kuukauden kuluttua. Mä heilun presidenttinä ja pääsihteerinä, ja mun secretariatissa on kaksi muuta under-secretaryä. Saa nähdä kuinka iso MUN saadaan kokoon, toivottavasti ei sentään liian isoa. Odotan kuitenkin aivan innolla - se on mun baby :) Vähän turhankin rakas projekti ehkä, oon saanut pari veristä tappelua aikaan parhaan ystäväni kanssa, hups :D

Freshers' Fairilla oltiin Nordic-Baltic Network (NBN) ja PAIRSin voimin. Omilla kojuilla, mutta onneksi vierekkäin. Pystyin sujuvasti seisoskella kummankin kojun välissä. Nordic-Baltic ylitti täysin kaikki odotukset - saatiin 30 nimeä kasaan, mikä on meijän skaalalla todella paljon. Saatiin enemmän nimiä kuin työväenpuolue ;) NBN kanssa pidetään tapaamisia kerran kuukaudessa ja päälle ehkä vielä Ikea dinner. NBNn kojulla meillä oli kaikki baltian ja pohjoismaiden liput sekä läppärillä pyörimässä revontulivideo. :D

Tänään aloitin siis hommat Bristolin Suomi-koulun beginners-ryhmän opettajana. Mulla oli huimat kaksi oppilasta, mutta saavatpahan intensiivisempää opetusta! Oli todella hauskaa enkä malttaisi odottaa seuraavaa kertaa. On muuten haastavaa opettaa suomea. En ole osannut vielä päättää opetanko kirjakieltä, puhekieltä vai jotain niiden väliltä. Yleensä itse yritän kirjottaa jotain siltä väliltä. "Mä lähden" eikä "minä lähden" tai "mä lähen". Katsellaan! Sekoitin raukkojen päät kun käytiin läpi numeroita. 2222 eli kaksituhattakaksisataakaksikymmentäkaksi. Raukkaparat, tulevatkohan enää ollenkaan takaisin.

Nyt alan purkaa noita reissutarinoita!

Back to business!

Sonja täällä taas hei, pitkästä aikaa! Kolme viikkoa on kierrelty ja kaarreltu kolmella (tai kahdella, jos eräiltä kysyy) eri mantereella ja nyt edessä on viimeinen etappi: Helsinki-Lontoo. On aika siis palata viimeistä (!!!) lukuvuotta varten saarelle ja jotenkin rutinoitua arkeen. Voi pojat, mikä kesä onkaan ollut.

Yritän tässä seuraavien päivien aikana kirjoittaa kaikesta, mitä olen näillä kahdella reissullani puuhannut. New Yorkista ei ihan hirveästi ole turistimateriaalia, mutta yritän kirjoittaa siitäkin jotain - ainakin yhden hotellisuosituksen! Viimeiset kaksi viikkoa olen ollut Israelissa ja Palestiinassa lomailemassa - kiinnostaako minkä verran se reissu? Tuliaisena näiltä reissuilta on hirmu kipeät hartiat ja viimeisimmältä edelleen vatsapöpö. Hurraa.

Englannissa on menossa jo Freshers' Week meidän yliopistossa ja mun osalta se ponkaistaan käyntiin keskiviikkona. Sitä ennen pitää saada paperit kasaan UWEMUNia varten - mukaanluettuna tappopitkä Rules of Procedure. Ei se mitään, ei ehdi ainakaan tulla koti-ikävä. Hopefully.

Pysytään linjoilla, kuomat :)

This is where you came to become

Terkkuja New Yorkista, y'all!

Kärsin luonnollisesti hienoisesta jet lagista, eli tänään ponkaisin ylös kello 5.42. Vajaat kaksi tuntia jaksoin hengata sängyssä ja koneella, mutta sitten suuntasin raukean Manhattanin aamuun. Se, joka sanoo, ettei New York koskaan nuku, valehtelee. Kyllä se ainakin sunnuntaiaamuna nukkuu! Käppäilin tästä hotellilta YK:n päämajalle ja kävin vähän katselemassa reittiä huomista varten. Mun hotelli on todella hyvällä paikalla sekä turismin että työpajan kannalta. Pod 39 on hotellin nimi ja muutenkin ihan paras valinta. Huone on pieni, mutta enpä mä yksin tarvitse tilaa! Kaikki on puhdasta ja vasta sisustettua, ja palvelu pelaa. Katolla on myös ihan mieletön kattoterassibaari. Suosittelen!

Muuten New York ei ole tällä kertaa liioin säväyttänyt. Kävin täällä perheen kanssa vuonna 2008 ja silloin teki suuremman vaikutuksen. Nyt oon kävellyt ihan hulluna ympäriinsä, jalat on aivan muussina. Menin aamusta pitkin Broadwaytä ja päädyin Macy'sille heti sen auettua. Siis en kestä, mikä helvetti sekin oli! Aivan kamala. En meinannu löytää pois sieltä, se oli ihan hirveetä. Eikä sisällä edes mitään ostettavaa - ne design-tuotteetkin oli aivan mauttomia. Muutenkin lähtisin mieluummin Lontooseen shoppailureissulle kuin tänne.

Mutta jotta nyt ei ihan hirveen negatiivinen kuva tulisi, niin onhan tää nyt joka tapauksessa pirun siistiä. Hei, tää on New York! Vähän on yksin yksinäistä, mutta oon silti superonnellinen. Täällä on todella kuuma ja ihana sää. Yay :)

HEL - LHR - JFK - LHR - HEL

Tapahtui Helsinki-Vantaalla:

"Siis mulla ei oo edes koululaukkua mukana!" "Mun sisko sano, ettei siel tartte koululaukkuu, ku kaikki kantaa kirjoja kädessä. Sit mä kysyin, et etteks te tee sit läksyjä ja se sano, et ei, ku ne tehää kaikki study hallissa. Siis siel ei tehä läksyi kotona tyylii yhtää, siis kui mahtavaa!"

"Tiedätteks te mitään teijän koulusta?" "Mä tiedän, että meijän kouluvärit on sininen ja punanen, jee!"

"Onks teil koulupukuu?" "Ei, mut meil on pukukoodi, mut tyyliin sortseissa saa olla."

Suuntana ilmeisesti Kanada ja päällä tietenkin kauniin keltaiset STS-paidat. Oh, memories!