Q&A

Mulle tuli juhannuksen aikana pari hyvää kysymystä tonne kommenttibokseihin, joten päätinpä nostaa ne tänne kaikkien luettaviksi. Jos jollakulla syntyy lisää kysymyksiä esim. MUNeista tai opinnoista, klik klik vaan kommenttiboksiin, niin meikä vastaa :)

Laura teki kans tosi hyvät Q&A-paketit opinnoista, nekin kannattaa vilkaista! Klik ja klik,

Hei noissa MUNneissa kun oot ollut niin miten se systeemi toimii? Onko jokaisen maan edustajan pakko puhua? Pitääkö tehä jotain kirjoitustehtäviä tms? Mitä oot itse tykännyt niistä? Onko jokaisella maalla vain yksi edustajahenkilö vai miten?


Googlaamalla löytyy nopeasti tietoa, ja oikeastaan tavat vaihtelevat vahvastikin eri konferenssien välillä. Tässä kuitenkin oma attemptini selittää:

Model United Nations -konferensseissa eli Malli-YK-kokouksissa esitetään joko Yleiskokousta, turvallisuusneuvostoa tai spesifimpää komiteaa. Jokaiselle jaetaan maa, jonka delegaatioon kuuluu. Konferenssien tyylit vaihtelevat - isommissa (esim. LiMUN) ei kaikkien tarvitse puhua pakosta, mutta aika vähän konferenssista saa irti, jos ei puhu. Pienemmissä konfereinsseissa pitää jokaisen yleensä pitää ainakin avauspuhe.

Ennen konferenssia pitää kirjoittaa position paper eli n. sivun pituinen selvitys siitä, mitkä oman maan tärkeimmät ulkopoliittiset linjaukset ovat ja mikä on kanta päivän puheenaiheeseen. NordicMUNissa meiltä vaadittiin yksi position paper ja LiMUNissa kaksi - riippuu siis vahvasti aiheiden laajuudesta. Position paper toimii myös hyvin pohjana avauspuheelle. PP:t pitää palautaa yleensä n. 2vkoa ennen konferenssia.

Edustus vaihtelee jälleen vahvasti. Yhdessä komiteassa on yleensä yksi edustaja, mutta heidät saatetaan koota yleiskokoukseen yhteen. Toisaalta taas NordicMUNissa oli osalla maista tuplaedustus. Homma siis vaihtelee.

Itse olen tykännyt kovasti. LiMUN oli hyvä aloitus, koska se oli iso ja ujo ensikertalainen pääsi hukkumaan massaan. NordicMUN taas oli hyvä, koska se oli pieni (ja kukaan ei puhunut englantia äidinkielenään) joten oli helpompi uskaltaa puhua. Noissa oppii ihan hirveästi sekä oman researchin kautta mutta myös muiden puheista. Suosittelen siis kovasti! Meno voi olla aika intensiivistä, mutta kyllä siihen pääsee mukaan. :)

Tuolla on listattu USA:n ulkopuoliset MUNit http://www.ircls.org/un/ Suomessa on esim. FinMUN. 

Vielä kysäsisin et kuinka monipäiväisiä noi MUNit on ollut kestoltaan? ja onko päivät ollut minkälaisia, pitkiä vai onko muutakin ohjelmaa? Tarviiko siellä olla pitkä iltapuku joihinkin tilaisuuksiin vai millainen pukeutuminen ylipäänsä?


Nää missä mä olen ollut / tulen seuraavaksi olemaan, ovat kolmipäiväisiä, mikä on isompien konferenssien keskimääräinen kesto varmaan. Yksittäisiä on varmaan päivän pituisia, mutta ne ovat yleensä esim. yliopiston sisäisiä.

Päivät on aika pitkiä, n. klo 9-17/18. Ensimmäinen ja viimeinen päivä ovat keskustelujen osalta lyhyempiä, sillä niissä on Opening / Closing Ceremonyt. Päälle vielä Socialit, jotka on yleensä vapaaehtoisia.

Iltapukua ei yleensä tarvitse, mutta esim. cocktailmekon, riippuu täysin socialien tyylistä. Pukukoodi on kerrottu kyllä etukäteen. Itse konferenssissa on tiukka western business attire eli sitä on noudatettava jo kunnioituksesta muita kohtaan.


Alotan syksyllä abivuoden ja tässä viimeisen vajaan vuoden aikana oon alkanut pyöritellä mielessäni valtio-opin opintoja. Ongelmana on vain se, etten tiedä mitä ihmettä sillä tutkinnolla voi tehdä! Ensimmäisenä mieleen tulee ministeriöt ja NGOt, mutta onko muita "alaan liittyviä" työpaikkoja? Yliopistojen sivuilla kerrotaan aina opiskelijoiden työllistyvän valtavan hyvin monille eri aloille, mutta se ei oikein vakuuta... Monille aloille = sinne mihin sattuvat pääsemään, mäkkärin kassalta alkaen? Opinnot siis kuulostavat hullun mielenkiintoisilta (olen lukenut sun ja monen muun opiskelijan blogeja silmät kiiluen :D) mutta työllistyminen hiukan pelottaa... Toinen mahdollisuus vois olla economics, mutta siitä päädyn kuitenkin pankkiin valkokaulustyöläiseksi :D


Tosiaaaan, mäkään kun en vielä ole työllistynyt (tai edes yrittänyt..) niin en täysin tyhjentävää vastausta osaa antaa, mutta koitan. Itsekin mainitsit ministeriöt ja NGOt, joita on ihan älyttömästi. Sen päälle tietenkin kaikki kansainväliset instituutiot ja julkinen puoli yleensäkin, ehkä jopa kirkko? Politiikka varsinkin on ihan älyttömän yleispätevä, joten sillä tutkinnolla voi oikeasti tehdä mitä vaan.

Asiantuntijoita tarvitaan aina eli ura voi lähteä etenemään myös opettajana, tutkijaprofessorina, toimittajana tai jonkun yrityksen neuvonantajana, etenkin varmaan viennissä.

Toisaalta taas epäilen, että terveydenhoitoalaa lukuunottamatta KAIKILLA aloilla on työllistyminen epävarmaa. Sen takia keskittyisin valitsemaan sellasen alan, jolla oikeasti ja todellakin viihdyn. Sitä kautta saat paremmat arvosanatkin, kun nautit omista opinnoista!

Economics on kyllä todella hyvä ala myös, ja monet yliopistot tarjoavat IR+economics. Itse oikeastaan toivoisin, että olisin edes vähän kiinnostuneempi economicsista, koska niille asiantuntijoille on aina käyttöä! Poliittisen filosofian lähtökohta on se, että politiikka on konfliktien ja erimielisyyksien selvittämistä. Tulevaisuudessa (ja nytkin) kaikki ongelmat kulminoituu enemmän ja enemmän talouteen, joten jos ymmärrät taloutta ja politiikkaa, olet varmaan aika hyvin työllistetty.

Kannattaa myös muistaa businessin ja economicsin ero - tai liiketalouden ja kauppatieteiden. Business/liiketalous-porukka on sitä valkokaulusmassaa kärjistetysti sanottuna ja economists niitä kovia herroja. :P Economicsissa kuuluu mun käsittääkseni aika vahvasti politiikkakin.

Toivottavasti tästä oli nyt hyötyä :D Kysy toki lisää, jos jotain jäi! Itse ajattelin silleen, että voinko ooikeesti olla onnellinen, jos opiskelen alaa, mikä ei kiinnosta. Tulevaisuus on tärkeä joo, mut koska kaikilla aloilla on epävarmaa työllistyminen, on se musta toisarvoinen asia. Mietitään sitä sitten tulevaisuudessa :) (tää pätee siis tällasillä perinteisillä aloilla - en ehkä suosittelis samaa, jos joku miettis vaikka economicsin ja harry potter studiesin välillä, jotka englannissa myöskin opetetaan)

Oon aikasemmin miettinyt economics+IR-joint degreetä mut ajattelin sen olevan huuhaata. Taloustieteessä mua kiinnostaa nimenomaan se poliittinen puoli ja kehitysjutut, ei niinkään business economics jne., eli oikeastaan toi yhdistelmätutkinto vois olla aika passeli.
ps. Harry Potter studies?!! :O


Ehei, ei kaikki joint honoursit ole automaattisesti huuhaata. Miettisin kaksi kertaa jonkun Maths+German-kombinaation järkevyyttä, mut economics ja IR täydentänevät todella hyvin toisiaan. Tiedän pari tyyppiä, jotka tekivät meillä ko. yhdistelmää, ja molemmat ovat nyt SOASissa opiskelemassa Development Economicsia. Tietenkin siihen BA economics puoleen kuulunee business economics myös, mutta niistä lienee vain hyötyä sitten.

Tsemppiä vikaan vuoteen! Voithan alkaa jo naputella personal statementia ja laittaa sen menemään heti, kun UCAS aukeaa. Todennäköisesti voit saada offerinkin tosi aikaisin, jolloin sulla on konkreettinen porkkana yo-kokeisiin ;)

Haha, jep.. Degreen voi suorittaa myös Beatlesistä tai surffauksesta. ;)

Q&A

Koska oon ollut laiska ja koska nyt oon vielä laiskempi (eli pakoilen IR teorioita), vastaan yhteen haasteeseen ja kahteen tunnustukseen jotka olen saanut kuluneen kevään aikana. :) Kiitos näistä ja superpahoittelut, jos en oo huomannut muita mahdollisia haasteita tms? Tarvitaan siis 7 random faktaa ja 10 kysymystä, ja alla lopputulos :) Ja kuvina kissakuvia. Kuka nyt ei rakastaisi kissakuvia.

1. Jos ei lasketa läheisiä ihmisiä tai ruokia, mikä on se asia, mitä kaipaat Suomesta?

Toimivia virastoja ja palveluita. Ookei, nyt joku nauraa, että Kelako muka toimiva, mutta Suomessa kaikki asiat vaan toimivat niin paljon sujuvammin. Ihan kaikki.

2. Mikä on elämäsi suurin unelma, sellainen, minkä toteuttaminen on mahdollista?

No seuraava on päästä maisteriohjelmaan jonnekin, sitä seuraava taas perhe.

3. Jos katsot elämääsi viisi vuotta takseepäin ja viisi vuotta eteenpäin, mitkä asiat sua noissa vaiheissa vielä yhdistää ja mikä on taas muuttunut aivan päälaelleen?

18-vuotiaana olin kyllä ihan pihalla. Tai en tehny mitään rebeliä, mutta arvot ja usko ja muut oli aivan sekaisin. En nyt vieläkään ehkä ole ihan rationaalinen sisäisesti, mutta pitkä matka on tultu. Niin, ja onhan tässä siis maatakin vaihdetu välissä..

28-vuotiaana toivottavasti olen jo päässyt asettumaan jonnekin, ja pienessä (tylsäkin kelpaa) uraputkessa. Tärkeintä olisi, että pääsisi asetumaan ja tuntisi olon rauhalliseksi.

4. Mikä on sellainen asia mikä saa sut nousemaan takaisin jaloilles, kun oot mogannut pahimman kerran?

No ei mikään. Sit ku mokaan ni sit siinä vellotaan. Aika siis taitaa olla mulle se ainoo.

5. Mikä on suurin saavutuksesi elämässä?

Mun kaveri yritti just uskotella mulle, että oon saavuttanu vaikka mitä, mut en mä oikeen osaa sellasia konkreettisia juttuja listata. Ne on ne pienet saavutukset - uskaltaa väitellä politiikasta englanniksi, uskaltaa puhua MUNissa. Uskaltaminen siis.

6. Jos saisit kokonaisen vuoden palkkasi käyttöön nyt, mitä tekisit?

Lähtisin reissuun ja aika nopeasti. Reissaisin itä- ja etelä-Afrikassa, for sure. Sitten varmaan menisin töihin takas.

7. Mihin sulle rakkaaseen paikkaan veisit/olet vienyt sulle tärkeän henkilön? 

Mulla on yks kaveri, kenen kanssa haluaisin kiertää koko maailman. Mulla tärkeät asiat ei oikein kulminoidu yhteen paikkaan, että lähinnä se on sellanen tunne, että haluan hänen näkevän ne paikat.. You know?

8. Jos saisit tehdä yhden muutoksen asuinmaahasi, mikä se olisi?

YKSI? No ei riitä. Alotetaan vaikka siitä, että nuoret pitää opettaa tavoittelemaan sivistystä ja fiksuutta. Täällä on ihan liian suotavaa olla typerä.

9. Kenet julkisuuden henkilön haluaisit tavata ja miksi?

En ketään. En tykkää edes haastatella julkkiksia. Siinä tulee aina sellanen tyhmä tunne, että joo, mä tiedän susta kaiken, mut sä et tiedä musta mitään. Eih.

10. Sun lempparilaini jostain leffasta?

Ihan mitä vaan Pitkä Kuuma Kesästä. Ja jotain ihanaa, mitä Kiera Knightleyn Pride&Prejudice-version Darcy sanoo. Ah.

Ja sitten ne 7 faktaa...

1. Poppi on parasta. Kuuntelen siivotessa, pukiessa ja meikatessa ihan kamalaa musiikkia. Ja autoa ajaessa. Mitä imelämmät sanat, sen parempi. Sit rentoutuessa kuuntelen somewhat normaalimpaa musiikkia.

2. Oon koukussa tetrikseen. Ihan uskomattomassa koukussa. Tuijotan sarjoja ja samalla pelaan tetristä. Mikään muu ei rentouta niin hyvin. Oon samalla myös procrastinationin mestari.

3. Mun salaiset - okei, ei niin hirveen salaiset - tyylipaheet on kaikki kiiltävät vaatteet ja neonvärit.

4. Nyt tulee tylsin fakta, alkaa ideat loppua kesken: Oon käynyt Ruotsissa, Norjassa, Briteissä, Irlannissa, Jenkeissä, Meksikossa, Kiinassa, Australiassa, Thaimaassa, Intiassa, Egyptissä, Turkissa, Kreikassa, Tunisiassa, Espanjassa, Belgiassa, Unkarissa, Gambiassa ja Virossa. Tähän on laskettu maat, jossa muistan viettäneeni aikaa, eli ei mitään vauvareissuja tai lentokenttäpysähdyksiä.

5. Oon maailman surkein kämppis. Mun huone on ihan kamalassa kunnossa, en ikinä tiskaa, imuroinkin vaan sillon tällön. En ymmärrä, miten ihanaiset Marina ja Noora kestää mua :D

6. Oon koukussa myös Tweettaukseen.

7. En ole maistanut koskaan tupakkaa. Yeah, I'm a wild one.

The end.

Finnish Problems

Too long time, no see. Superyber pahoittelut hiljaiselosta, joka jatkunee vielä hamaan tulevaisuuteen. Mulla on tenttikausi luonnollisesti menossa, eli blogissa ei pitäisi hirveästi viettää aikaa. Tänään illalla sain kamalan itkupotkukohtauksen, mutta onneksi löysin jotain ihan mahtavaa pelastamaan illan. Saanko esitellä, Finnish Problems! Esittelenpäs parit parhaat höystettynä kommenteilla :D

Käsi ylös, kuka pelkää tätä jaksoa edelleen! terkuin, Sonja melkein 23v!

Naturally.

Kuka muu on opetellut musatunnilla lallattamaan Eeeeedelvaiiis, eeedelvaiis, kukka viattomuuuuuden, valkoinen, hentoinen, uskon sain sulta uuuuuuuden.

Ne savuavat soikiot näyttää ihan rinnoilta.

Kaikille ulkopaikkakuntalaisille - itseni mukaanluettuna - pääkaupunki olkoon HELSINKI. Ei Hesa, ei Stadi. Ja asema on assa/asema, EI steissi. Pliis?

Suomalaisten kootut lapsuustraumat jatkuvat. :D

Meillä on oikeasti porukkaa, jotka valitsee kaupan sen mukaan, myydäänkö siellä Valiota vai Ingmannia :D

THE BEST COUNTRY IN THE WOOOORLD!!

Miten me osataankaan olla näin pirteitä ja iloisia :D

Story of my life...

Most Improved Society 2012

Pikaterveiset sängynpohjalta! 2 viikkoa painettu tukka putkella ja alkaa kroppa huutaa pikkuhiljaa lepoa. Vielä pitää jaksaa hetki, kun ihanainen perhe on kylässä <3

Tässä välissä on kuitenkin pakko hehkuttaa keskiviikkoillan yliopiston Society Awardseja! Meidän Politics and IR Soc oli ehdolla paras event/trip -palkinnon lisäksi Most Improved Society -palkinnolle, ja otsikko varmaan kertoo kumpi vietiin kotiin :) Oon ihan superiloinen, ollaan tehty hirveästi töitä societyn eteen ja oli kiva, että meidänkin panostus oli huomattu :) Oon ihan fiiliksissä tosta edelleen, oon super yber happy ja hymyilen hölmösti kadulla kun muistan ton. Vielä hetken palkinto istuu mun hyllyssä, mutta sitten se viedään takaisin Students' Unionin hellään huomaan. Kuulemma esimerkiksi Freshers' Fairin kojulle sen saa hakea ylpeiltäväksi. Yay!

Academic Year 2010-2011 Pt. 1

Heihoi. Nyyyyt vihdoin tämän vuoden kertaus ajalta syys-toukokuu. Tämä postaus tosin keskittyy kolmeen ensimmäiseen eli luvassa on vielä vaikka kuinka monta tällaista kilometripostausta, kun ehdin. Tein niille oman tunnisteen eli "Academic Yearin" alta löytyy tämän ja tulevien vuosien kertaukset.

Mulle itselle on hirveän tärkeää, että kirjoitan nämä fiilikset ylös ja koska en päiväkirjaa osaa pitää, niin blogiin päätyvät. Eli, ladies and gentlemen, may I introduce you to September November 2010!

SYYSKUU

Syyskuu oli tietenkin uskomattoman jännittävää aikaa. Lopettelin kesäduunit ja heti seuraavalla viikolla suunnattiin Nooran kanssa Lontooseen. Ne viimeiset päivät puhuttiin Nooran kanssa Facessa ja Skypessä, ja panikoitiin aivan hulluna. Lähtöä edeltävänä päivänä oli Lontoossa sopivasti metrolakko, mikä ei stressiä tietenkään helpottanut. Lähtöpäivänä eli 8.9.2011 istuin kotona sängylläni, tyhjässä talossa. Vapisin ja oksetti, teki tuskaa olla yksin. Viimeiseen asti juteltiin Nooran kanssa Facessa, mutta Nooran piti lähteä kentälle aikaisemmin, koska hänellä matka oli pidempi. Mä sitten istuin kotona ja ramppasin mun huoneen ja keittiön väliä. Välillä punnitsin lainarinkan, että olihan siellä varmasti sallittu määrä tavaraa. Aivan hirveä fiilis.

 Lontoossa vietettiin kaksi yötä shoppaillen ja totutellen ajatukseen, että täällä sitä ollaan. Yövyttiin Easy Hotellissa, mikä oli jumalattoman pieni luukku ja huoneessa oli kivasti vain yksi peitto.. Noh, siitähän se ystävyys on hyvä aloittaa! Perjantaiaamuna 10.9.11 suunnattiin Heathrowlle, mistä UWEn porukka tuli kansainvälisiä opiskelijoita noutamaan ja kyyditsi suoraan kotiovelle.

Asuntola oli siedettävämpi kuin odotin. Mun huone erityisesti oli yllätys, koska pelkäsin sen olevan maan tasolla eli suomalaisittain ekassa kerroksessa. Ei se onneksi ollut vaan olin englantilaisittain ekassa kerroksessa. Mulla oli myös isoin huone, jonka koko rakennuksessa näin. Miinusta toi vain se näkymä roskiksille...

Ensimmäinen viikko vietettiin yliopistolla orientaatioviikolla, joka oli aika pitkälle.. No shaibaa. Plussaa tietenkin siitä, että se ylipäätänsä järjestettiin, mutta se oli aivan liian pitkä. Tällä viikolla kävi kuitenkin hirvittävän hyvä tuuri siinä mielessä, että ihanainen kyprosneito Marina sattumalta istui meidän pöytäämme ja kun me töykeästi jatkoimme keskustelua suomeksi, hän kysäisi ollaanko me suomalaisia - suomeksi! Siitä alkoi meidän kolmen tarina, joka jatkuu ainakin vielä vuoteen 2013 samassa kaupungissa.

Samaan aikaan mun vanhemmat olivat tutustumassa Bristoliin eli tuomassa mulle talvitakkeja ja muuta sellaista. Mulla ei ollut aikaa enkä olisi edes malttanut hirveästi heidän kanssaan viettää aikaa, mutta oli ihanaa, että kävivät. Heidän kanssaan kävimme Bathissa ensimmäistä kertaa ja törmäsimme Bristol Bicycle Festivaliin (nimestä en nyt ole sata varma). Äiti sanoi lähtiessään, että hyvältä tämä kaupunki vaikuttaa ja jättää minut turvallisin mielin sinne. Viime viikolla hän tosin tunnusti, että aika kauhealta se tuntui jättää mut meidän asuntolaan...

Seuraavalla viikolla koitti se kauan odotettu Freshers' Week, joka sisälsi bileitä, bileitä ja bileitä.  Ja pari tutustumisluentoa. Ei tämä viikko ollut yhtä mind blowing kuin sen mainostettiin olevan, mutta mulla oli ehdottomasti hauskaa. Kuunneltiin Pendulumia eturivissä (joo, Pendulumin DJ setti meidän koulun bileissä, kelaa sitä!) ja pukeuduttiin kaikenlaisiin vaatteisiin. Niin ja tässä vaiheessa alkoi jo brittimuijien pukeutuminen :D He ottavat siis sanonnan "less is more" todella kirjaimellisesti ja niitä kuteita on siis vähänu.

Seuraavaksi alkoikin koulu. Pian kävi ilmi, että samaa kurssia eli IR+Journalism teki vain 10 tyyppiä, joten meistä muovautui nopeasti melko tiivis 6 tytön ryhmä. Olin tyytyväinen lukujärjestykseen ja muutenkin tuntui hyvältä toi koulu. Meinasin tosin vaan kuolla siihen ensimmäiseen ulkopolitiikan seminaarilukuun. Huh huh.

LOKAKUU

Syyskuusta jatkettiin lokakuuhun ja ihana honeymoon stage oli päällä. Shoppailtiin, juhlittiin ja ihmeteltiin. Totuteltiin elämään koulussa ja uudessa maassa. Noora pääsi eroon yhdestä shit headista ja sitten haavoja paranneltiin yhdessä tyttösten kanssa. Arvioin brittimiehiä ja kerroin Nooran eläimistä.

Koulu jatkui ja aloin tottumaan kieleen, vaikka totuin siihen akateemisesti vasta joulun jälkeen. Uutta tietoa ja terminologiaa tuli joka suunnasta, ja taidettiin kaikki kolme ottaa joka päivä päikkärit ihan vaan sen tiedon uuvuttamina.

Lokakuussa muistaakseni shoppailtiin ihan hirveästi ja mä esim. ostin täydellisen takin. Siitä tosin irtosi nappi ja mä muistan, että se oli koko pirun vuoden mun laatikossa - missä lie nyt, enkö piruvie voinut ommella sitä kiinni! Nyt alkoi jo huonekin näyttämään omalta eli kukkia oli ostettu ja lappuja kiinnitetty seinälle.

Lokakuussa tietenkin juhlittiin myös Halloweenia ja koska Bristol on jättimäinen opiskelijakaupunki, oli se ilta aivan hullu. Päivällä käytiin seuraamassa Bristol Zombie Walkia ja illaksi Marina piirteli meidän naamat komeiksi. Ensi tänä vuonna mekin osallistutaan, no doubt about it!!

Saatiin koulussa ensimmäisiä tehtäviä, joista yksi oli tehdä gallup. Hyiiiii hemmetti. Mä inhona gallupien tekoa, olen muutenkin niin huono lähestymään ihmisiä. Muistaakseni lokakuussa meillä oli myös ensimmäin ulkopolitiikan koe (saattoi olla myös marraskuussa), joka meni kai ihan hyvin siihen nähden, että se oli mun eka koe moneen vuoteen ja vielä englanniksi. Onneksi se kuitenkin jäi tämän vuoden huonoimmaksi tulokseksi. Ja toivottavasti myös koko kandin ajan huonoimmaksi!

Lokakuun viimeisenä viikonloppuna pidettiin tyttöjen kanssa vielä piknik eli istuttiin puistossa syömässä mansikoita ilman takkia. Mainitsinko jo, kuinka paljon tykkään englantilaisesta säästä!

MARRASKUU

Marraskuun alussa kävin läpi jonkun aivan ihmeellisen kuumetaudin, joka kesti n. 36 tuntia. Tuona syksynä olin kipeänä noin kerran kuukaudessa, kun kroppa totutteli elämään, uuteen bakteerikantaan ja uusiin ihmisiin. Etsittiin tuntitolkulla Nooran kanssa kuumemittaria ja löydettiin tällainen erikoisuus... Hmm..

Joulua täällä alettiin juhlia heti kun mahdollista ja marraskuun alussa ostoskeskukseen avattiin muovinen luistinrata. Satuttiin sopivasti sen avajaisiin ja päästiin Nooran kanssa ilmaiseksi luistelemaan!

Tässä vaiheessa katsottiin jo jouluun ja todettiin, että älytön kasa kouluhommia on tekemättä. Yksi essee oli jo palautettu, edessä vielä 3 esseetä ja yksi portfolio. Niitä väänsin vähän turhankin löysin rantein, mutta stressi alkoi hiipiä vahvasti jo marraskuussa.

Kuukausi lopetettiin siihen, että vähän surkeasti osoitettiin mieltä muiden brittiopiskelijoiden kanssa lukukausimaksujen korotusta vastaan. Eksyttiin prukasta ja päädyttiin shoppailemaan.