Matkustan ympäri maailmaa

Se oli lukukausi sitten siinä! Sen kunniaksi vietän lauantai-illan vällyjen alla blogeja lukien ja kirjoittaen! Lauran blogista nappasin haasteen, jolla pääsen ehkä kirjoittamisen makuun :) Kylmässä hytisten on nyt ainakin mukava katsella reissukuvia vuosilta 2004-2012!

Start by adding one photo here that describes you as a traveler

Tämä kuva on niin mua, siis reissailijana. Keväällä oli superstressaantunut ja päätin napata matkan  Kreikkaan ihan yksin. Piti muka lukea rannalla ja kyllähän mä luinkin, mutta enemmän rentouduin. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin jalat käydä levottomiksi ja vuokrasin skootterin, jolla lähdin ajamaan ympäri Korfun saarta. Katsoin kartasta suunnan ja pistin menoksi - eli menin sinne minne teki mieli mennä. Jossain vaiheessa ajoin yhden tärkeän liittymän ohi ja päädyin vuorelle, hyyyyvin kauas siitä, minne piti mennä. Se oli kuitenkin paras harharetki ikinä: päädyin johonkin symppikseen vuorikylään, joka oli niin kreikkalainen kuin voi olla. Talot oli toisisssaan kiinni, pyykit roikkuivat ikkunoista, kujat oli päällystetty kivillä. Mulla ei ollut mitään hajua, mihin päin mun pitää lähteä ajamaan, joten pysäytin paikallisen mamman, joka ei tietenkään osannut sanaakaan englantia. Sanoin sitten paikan nimen, mihin halusin ja yhdessä viitoimme minut oikeaan suuntaan. Olin niin kikseissä tosta pienestä retkestäni, ettei mitään järkeä. Toisille se on todella ärsyttävää, kun mä en suostu katsella karttaa matkoilla ja oikeastaan se onkin tosi outoa, koska "oikeassa" elämässä mun on pakko suunnitella kaikki etukäteen. Mutta reissussa parhaat jutut löytyy ilman karttaa :)

Brysseli, lokakuu 2004

Teinipose, Alice Springs, Australia, syyskuu 2006

Barcelona, elokuu 2007

Scariest airline flown?

Malev, by far! Nythän kyseinen lafka onkin mennyt jo konkkaan, mutta sillä lennettiin Unkariin muistaakseni vuonna -03 tai -04. Lentoemännät olivat lyhyenpulskeita viiksivilmoja, jotka eivät puhuneet englantia ja tarjoilivat vihreää makkaraa. Olimme matkalla leirille ja joukossa oli astmaatikko, joka sai koneessa astmakohtauksen. Häntä yritettiin auttaa lisähapella, jota ei kuitenkaan oltu käytetty vuosiin ja sieltä tuli pölyä. Tehtiin siis välilasku Varsovassa ja väsyneenä matkalaisena vedin hirveän itkukohtauksen ja näin sain Malevista kamalat traumat.

Shenzen, Kiina, marraskuu 2008

Favourite city/country/place?

En kyllä osaa sanoa, mikä on lempparipaikkakaupunkimaa... Tällä hetkellä tekee hirveästi mieli Kiinaan, viimeisimpänä matkakohteena tietenkin Israel on lämpimästi mielessä. Intia on kuitenki tehnyt ehkä lähtemättömimmän vaikutuksen ja sinne on päästävä takaisin.

Ensikosketus Iso-Britanniaan syyskuussa 2009

Most remote corner of the globe visited?

Australia taitaa olla pisin, missä on käyty. Siellä tuli hengailtua siis vuosi 2006 - se elämäni suurin unelma, eli vaihtarivuosi.

Saari Krabin edustalla, 2009-2010 UV

Solo traveler or group traveler?

Olen duo- tai trio traveler. Yksin on oikeasti tylsää ja isommassa porukassa joku vetää aina johonkin suuntaan. Kaksin ja kolmin on kaikista paras matkata.

Hurghada, Egypti, 2010

Worst place to catch a stomach bug?

Ihan missä vaan. Mä en tiedä mitään niin kamalaa, kuin vatsatauti kaikkine lieveilmiöineen. Mä oon aika pitkälti onneksi välttynyt vatsataudeilta, mutta esimerkiksi Intiassa meidän koko perhe minua lukuunottamatta oli turistipöpön kourissa. Itse jouduin Turkissa sairaalaan, kun piilevä vatsahaava alkoi oirehtia - sopivasti 20. syntymäpäivänäni.

Howth, tai joku sellanen, aaaivan upea paikka Dublinin kupeessa. 2011 huhtikuu.

First culture shock experience?

First? Hömm.. Se, kun makasin jonkun 24-hour bugin kourissa Turkissa vuonna... 2001 tai 2002 ja kuuntelin kuumekoomassa minareeteista kaikuvia rukouskutsuja kuin missäkin transsissa. Siitä on jäänyt pieni rakkaus kaikuvia rukouskutsuja kohtaan. Esimerkiksi Palestiinassa mun ehdoton suosikkihetki oli se, kun kipitettiin mäenrinnettä alas laaksoon auringonlaskun aikaan ja laaksossa kaikui 3-4 eri moskeijan rukouskutsut. Aivan uskomaton fiilis.

Israelin ja Palestiinan rajalta, Bethlehemin laidalta. Takana näkymä Jerusalemiin.

Where would you buy a second home/retire?

Mombasasta. Mä oon halunnut sinne niin kauan kuin muistan enkä vielä ole päässyt, mutta jotenkin oon aina ollut kiinnostunut itäisestä Afrikasta. Eikä tietenkään se intianvaltameri ja sininen vesi ole pahitteeksi.

It's your United Nations

Mulla on uusi harrastus. Mikään ei ole parempaa viihdettä, kuin seurata YK:n Yleiskokousta suorana! Klikklik!

Tuolla sitä oltiin kuukausi sitten. Oli ihan mieletöntä kulkea noissa paikoissa, jotka on aiemmin nähnyt vain kuvista. Osallistuin siis YK:n järjestämään Model UN kokoukseen, jonka tarkoituksena on todenmukaistaa MUNien sääntöjä. Esimerkiksi LiMUNin säännöt ovat hyvinkin kaukana todellisuudesta - kuka helvetti on keksinyt Moderated ja Unmoderated Caucaus, ei niitä ole olemassakaan!

Workshop alkoi tervetulotilaisuudella missä muuallakaan kuin itse Yleiskokous-salissa! Auuu, kuinka mahtavaa! Oli ihan mieletöntä seistä tuolla. Oli kyllä hyvin selvästi havaittavissa, että rakennus on vanha. Kaikki paikat olivat kuluneita ja korjauksen tarpeessa - kaikille valtioille ei ole salissa edes virallisia istumapaikkoja Etelä-Sudanin liityttyä YK:hon. Rakennus on kuitenkin menossa kokonaisvaltaiseen remonttiin hitaasti, mutta varmasti.

Muita huomioita YK:sta: rappuset ovat todella jyrkät. Vessoissa on maailman ohuinta vessapaperia. Ilmastointi on uskomattoman kovalla. Kukaan ei osaa jonottaa kahvilan jonossa.

Omia pikku mokia: onnistuin kävelemään Knotted Gun -patsaan ohi ja ihmettelin, missä se kuuluisa patsas on. Se on yllättävän pieni. Pahin moka: kävelin itse herra Ban Ki-Moonin ohi enkä huomannut häntä! UUUUUGH!!

Workshopien välissä ehdittiin käydä myös YK:n gift shopissa, johon saatoin kuluttaa 39 dollaria.. Hups! Mun pitää ottaa kuva mun kamoista, jotka kulkee mun mukana joka päivä. Oon kuin mikäkin pahin fani ja nörtti samaan aikaan, huh huh! Pääsimme käymään myös opastetulla kierroksella, joka ei kuitenkaan ollut mitenkään erikoinen varsinkaan meille, jotka tunnemme YK:n jo muutenkin suhteellisen hyvin. Tai no hyvin ja hyvin, mutta you know.

Mä en malta odottaa, että meidän yliopiston oma MUN on! Enää kuukausi ja koko projekti on ohi. Mun rooli on olla puheenjohtaja ja pääsihteeri - vähän mennään YK:n käytäntöjä vastaan, mutta henkilöstöpulan takia näin. Ihan mieletöntä tuoda tällainen konsepti meidänkin yliopistoon, toivottavasti alemmilla luokilla opiskelevat tekevät tästä perinteen :) Vink vink, Iida ja Kata ;)

NYC&UN

Elokuun viimeisellä viikolla otin suunnaksi New Yorkin. Hullulla haipakalla lähdin vikan työpäivän jälkeen  pakkaamaan, sieltä luokkakokoukseen, pakkaamaan lisää, hetkeksi nukkumaan ja bääm, lentokentälle. Lensin Heathrown kautta ja tuntui jännältä olla väliaikaisesti kolmioleipien ja sipsipussien maassa.

Lentäminen Ameriiikkaan oli kyllä tarkkaa. Check-iniä ei voinut tehdä suoraan Helsingistä JFK:lle vaan Lontoossa piti hakea boarding pass erikseen, kamat onneksi menivät suoraan. Helsingin ja JFK:n välillä mut turvaa tarkastettiin kolme kertaa, passi katsottiin 7 kertaa, boarding pass Heathrowlla 4 kertaa ja Nykissä vielä tietenkin pitkä passijono, sormenjäjlet ja kuva. Jokohan ne usko, kuka oon?

JFK:ltä otin ennakkoon varaamani kuljetuksen, joka yksin matkustavalle tuli ehdottomasti halvemmaksi. JFK:ltä Manhattanin hotelleille taksi maksaa kiinteästi $45+tullit, ja toi kuljetus oli $22 meno-paluuna. Mun hotelli oli Pod 39, jota suosittelen ehdottomasti. Halvemmalla olisin tietenkin päässyt, mutta matkustaminen oli muutenkin niin jänskää, että halusin olla rauhassa omassa huoneessa yöt ennemmin kuin hostellissa. Hotelli oli todella hyvällä paikalla ja katolla oli upouusi terassi - kannattaa maistaa siellä lemon-ginger-mocktailia, jos sinne päädytte! Aivan mielettömät maisemat varsinkin pimeällä.

Muita suosituksia mulla ei oikein ole. Käytiin perheen kanssa New Yorkissa vuonna 2008 ja silloin kierrettiin kaikki pakolliset turistikohteet. Mulla oli tuolla oikeastaan vain yksi kokonainen ja kaksi puoliksi vapaata päivänä, muuten olin aika tiiviisti YK:lla, mutta kiertelin vähän kuitenkin. Olihan se hassu vaan lähteä kävelemään suuntaan X ja yhtäkkiä huomata olevansa Empire State Buildingin juurella :P Ekana iltana kävin Times Squarella, joka oli oikeasti aika kamala helvetti. Yök. Viimeksi olin ihan fiiliksissä, mutta nyt siellä oli vaan aivan liikaa ihmisiä, huh huh. Ja hei, miksi rakastaa kapitalismin tiivistymää: aukio, joka on vuorattu kirkkailla mainoksilla? :D

Sunnuntaiaamuna heräsin mukavasti klo 5.40. Seiskalta luovutin ja lähdin kävelemään ympäriinsä. Suuntasin ensin YK:lle katsoakseni, minkä pituinen matka mulla olisi. Ei pitkä lainkaan. Seuraavaksi talsin jonnekin suuntaan ja päädyin aamupalalle Public Libraryn portaille. Bagel ja appelsiinimehua oli tarjolla ;) Oli aikamoinen fiilis istuskella siellä yksin, kun koko kaupunki oli kerrankin hiljainen. Pikkuhiljaa kaupunkikin heräsi ja mä lähdin kohti Macy'siä, joka ei tietenkään ollut vielä auki. Istuskelin sitten jollain penkeillä ja kirjottelin päiväkirjaa, kunnes Macy's sitten aukesi. Ja sitten mä eksyin sinne. Mä kirjaimellisesti eksyin kauppaan! Aivan kamalaa :D

Sunnuntaina suuntasin vielä Sohoon, minne otin taksin. Suosittelen tuota shoppailijoille, kaikki kaupat samoilla huudeilla. Itse shoppasin äidille Macy'sissä, itselle ja siskoille Forever21:ssa ja Old Navyssä. Jälkimmäisestä ostin housut, jotka on ehdottomasti mun suosikit nyt. Sopivan napakat, mutta samalla mun pätkäsäärille juuri sopivan pitkät - ei varmaan menis hirveästi menis pieleen, jos näitten olis oikeasti pitänyt olla sellaset 3/4 lahkeet :D

Torstaina mulla oli päivä aikaa ennen kuin piti suunnata lentokentälle. Heräilin rauhassa, pakkasin kamat ja lähdin Central Parkiin. Istuin Sheep Meadowiin lueskelemaan ja syömään lounasta. Onnistuin saamaan myös ihana raidat hartioihin, joista oli sitten Israelissa aikamoista päästä eroon.

Teen vielä toisen postauksen niistä YK-päivistä, tästäkin tuli jo ihan hirveän pitkä :D Huomatkaa alla kuulumispostaus :)