Eteenpäin

Siinäpä tiivistettynä, mitä mulle on kuulunut. Kaikkien opintokiireiden lomassa yliopisto veti maton alta ja uhkaa lopettaa meijän laitoksen. Pyytäisin teitäkin allekirjoittamaan adressin täällä. Sitten oli London international Model UN. Nyt hirveää opiskelua. Lievästi sanottuna on puhti pois. Eikä edes niin lievästi.

Onneksi ennen kaikkea tätä olin jo tehnyt päätöksen. En pyri pressaksi vaan jatkan matkaa Trinity College Dubliniin, mitä ennen teen stopin koti-Suomessa. Päätös tuntuu hyvältä. Kiitos kaikille vinkkejä antaneille.

Keväälle mahtuu vaikka  mitä. Kolmen viikon päästä on BathMUN,  missä olen UNICEFin chair. Siitä vajaa kuukausi eteenpäin ja on FinMUN. Ottakaahan osaa jälkimmäiseen, muuten!

Decisions, decisions..

Tämä taitaa olla tämän viikon neljäs ilta, kun lähden kampukselta yhdeksän jälkeen. Jännittävä kevät tulossa, kun mä vaan hyörin ja pyörin, enkä oikeasti tee mitään. Nojaa.

Bottom line is: mulla menee pirun hyvin. Vähän liiankin hyvin. En osaa päättää, mitä tekisin elämälläni. Siksi pyydänkin apua keneltä tahansa, kuka tämän sattuu lukemaan. Itsehän joudun tämän päätöksen loppupeleissä tekemään ihan yksin, mutta kai sitä apua saa pyytää :)

Eli tilanne on tämä.

Pääsin Bradfordin yliopistoon lukemaan Peace and Conflict Studiesia.
Pääsin sinne lukemaan myös Conflict Resolutionia.
Hintaa n. £4400.
Bradfordissa on Euroopan ensimmäinen rauhantutkimuslaitos. Very prestigious I'm told. Kaupunki on kuppanen, I'm told.

Pääsin myös Kentin yliopistoon lukemaan Peace Studiesia, josta toinen vuosi on Saksassa.
Pääsin sinne lukemaan myös International Relations with International Law.
Hintaa n. £3600.
Ihan ok yliopisto.
Saksa kuumottaa.
International law kiinnostaa.
Tarjoaa mediation-moduulin.
Se kiinnostaa.

Pääsin myös Trinity College Dubliniin lukemaan International Peace Studiesia.
Hintaa n. 7500€.
Todella hyvämaineinen, joissakin aineissa painii Oxbridgen tasolla. Joissakin ei.
Ei tarjoa mediation-opetusta.
Tarjoaa viikonpituisen mediation summer schoolin.
Pitää ottaa vastaan maaliskuun lopussa ja maksaa depositti.

Hakemus on sisällä myös St Andrewsiin opiskelemaan Peace and Conflict Studiesia.
Vastaus tulee huhtikuussa.
Hintaa muistaakseni £3000.

Hakemus on sisällä myös Tampereelle opiskelemaan Peace, Mediation and Conflict Studiesia.
Vastaus tulee kai toukokuussa.

Hakemus lähti myös Helsinkiin Democracy and Global Transformations -kurssille. Royal Fail ei kuitenkaan saanut kirjettä parille ajoissa eli hakemus hylätään.

Olen myös valmistautunut hakemaan Wieniin.
Haku loppuu maaliskuussa.
Haenko ollenkaan?
Hintaa 11.000€ vuodessa. Vuosia on kaksi.

Hain myös Oxfordiin.
En päässyt.
Vitutti, mutta ei onneksi enää.

Eli siinä se ongelmista pienin.

Seuraava ongelma on tämä: pyrkiäkö ylioppilaskunnan varapresidentiksi vai ei?

Skenaario #1
En pyri presidentiksi. Menen kesä-elokuuksi samaan duuniin kuin aiemminkin, jota rakastan ylikaiken. Syyskuussa teen kaverin kanssa Israel-Jordania-reissun. Lokakuussa aloitan maisterin.

Skenaario #2
Pyrin pressaksi, mutta en pääse. Teen kaikki edellämainitut, mutta en kadu, etten pyrkinyt. Uhraan kuitenkin ajatuskapasiteettia, rahaa ja aikaa kamppanjaan.

Skenaario #3
Pyrin pressaksi ja pääsen. Uhraan ajatuskapasiteettiä, rahaa ja aikaa kamppanjaan, mikä on suoraan pois opiskelulta. Jään Bristoliin vuodeksi, teen palkkatyötä heinäkuuhun 2014 asti ja sitten maisteri. En välttämättä  saa opintotukea, koska olen ollut jo 4 vuotta ulkomailla.

En osaa päättää :( Liikaa mahtavia vaihtoehtoja! Olen todella todella todella kiitollinen kaikesta, nyt pitäisi vaan päättää, mitä haluan. :)

Mitä kuuluu, Sonja?

Kiitos kysymästä, oikein hyvää. Mitäs sitten olen tässä kuukauden päivät puuhaillut? Noh, aika paljon.

Joulun vietin Suomessa, ja rapsuttelin kisua. Kisu tosin ei tykkää musta yhtään, ihme tyyppi. Yks yö peittelin sen ja se nukku siinä kolmisen tuntia. Oli pakko käydä katsomassa välillä, onko se elossa tai jumissa. Ei ollut, nautti vain peitosta.

Äiti lähetti mulle uuden tabloid-Hesarin ja sain sen käsiini eilen. Olipa muuten kummallista. Onneksi luin sitä bussissa, lievensi shokkia kun heti huomasi, kuinka kätevä se on.

Pari viikkoa sitten kävin tekemässä tuota edellisen postauksen filmiä eli syömässä ensimmäisen ja viimeisen englantilaisen aamiaisen. Sienet eivät koskaan ole inspanneet ja pavut olivat jotain kamalaa. Muuten ihan ookoo. :D Toi oli mun bucket-listalla, olihan nyt ihan pakko toi kokeilla kerran!

Tällä viikolla sain ensimmäiset tulokset viime jaksolta. Toinen oli älytön yllätys, tai no oli se toinenkin. Toinen hyvässä ja toinen pahassa. Mikä perkele siinä on, että en saa Kantilla hyvää arvosanaa? Nyt kompastuin suoraan omaan nokkeluuteeni. Aijai. Toinen kuitenkin meni firstin arvoisesti, jiiihaa!

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin täällä on satanut lunta. Eli koko maa on ollut aivan sekaisin. Perjantaina kävelin keskustaan, koska kaikki bussit oli peruttu vaarallisten olosuhteiden takia. Oli hieman huvittavaa katseltavaa ikkunasta, kun porukka yrittää tehdä mäkilähtöjä. Voi poloisia. Ja aurojahan täällä ei todennäköisesti ole eli jos joku kysyy, et kuinka monta brittiä tarvitaan tekemään lumitöitä niin yltä löytyy vastaus.

Perjantaina oli koulut peruttu ja toimistot suljettu. Bristolissa kaikki suuntasivat leikkimään märkään hankeen ja Brandon Hillillä esimerkiksi oli enemmän porukkaa kuin vappuna Kaivarissa. Siellä laskettiin lumilaudoilla ja aaltopahveilla, ja kaikella sen välillä. Molempien yliopistojen snowsport clubit olivat tietenkin paikalla.

Toisaalta lumen tulo tarkoittaa myös maailmanloppua, eikö totta. Kaupat tyhjenivät aika tehokkaasti leivästä ja maidosta. Jos maailmanloppu tulisi, niin en mä ainakaan paahtoleipää nälkään ostaisi...

Eilen yliopistolla vietettiin Refreshers' Fairia ja meidän Nordic Baltic Network pisti pystyyn photoboothin eli porukka pääsi pukeutumaan viikingiksi, blondiksi tai joulupukiksi. Tässä kuvassa ovat mun sihteeri ja taloudenhoitaja, jotka muodostavat myös Team Sonjan - maaliskuussa nimittäin pyrin Students' Unionin Vice President for Community & Welfare! Jos jollakin on erinomaisia kamppanjavinkkejä, äkkiä kommentoimaan! Kasa muumitikkareita on jo tilattu Suomesta :)

A Great British Day Out

I know, I know. Long time no see. Mutta vilkaskaapa tämä.


Ps. Pääsin Trinity College Dubliniin, jeeeee! :)

Pakkauspaniikki

Tässä sitä ollaan, siinä perinteisessä pakkauspaniikissa. Mulla on työn alla projekti, jossa myyn käyttämättömiä vaatteita nettikirppiksellä ja roudaan täältä mahdollisimman paljon kamoja pois, mukaanluettuna romaaneja, joita en ole edes lukenut, ja trikoopaitoja, joita on aivan liikaa. Mikä siinä on, että pitää hamstrata tavaraa? Mun pitää ehkä mennä Suomeen pääsiäisenä ihan vaan siks, että saan täältä kamat pois. Onneksi siinä vaiheessa tiedän jo, mitä teen ensi vuonna eli jos jään saarelle, ei tarvitse viedä ihan niin hirveästi pois.

Joululahjat on onneksi jo ostettu ja suurinpiirtein pakattu. Yksi kirja on vielä teillä tietämättömillä, mutta onneksi sekin tulee Suomeen. Jossain vaiheessa. Toivottavasti. Tänä vuonna oli oikeastaan todella helppoa hankkia lahjat: toiselle siskolle kelpaa Hollisterista mitä tahansa, toiselle voin ostaa oikeastaan mitä tahansa, mitä laittaisin ittelle päälle. Äiti saa vesikannun, jonka löysin oxfordilaisesta ravintolasta ja isä taas saa kasan paikallisia herkkuja: bathilaista makkaraa ja juustoa, bristolilaista olutta ja erilaisia.. hmm.. hillotyyppisiä mömmöjä :D sekä se kirja.

Musta muuten on aina hauska lentää tähän aikaan vuodesta Heathrowlta/Heathrowlle. BA:n lennot etenkin on aina täynnä mun ikäsiä nuoria naisia eli aivan selkeästi samassa elämäntilanteessa :P

Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan. Huomenna pitää vielä siivota tää huone ja tiskata. Sitten taksilla kohti bussiasemaa ja sieltä Heathrowlle. Sitten ollaankin jo kylmässä ja pimeässä Suomessa! Hrr..

Matkustan ympäri maailmaa

Se oli lukukausi sitten siinä! Sen kunniaksi vietän lauantai-illan vällyjen alla blogeja lukien ja kirjoittaen! Lauran blogista nappasin haasteen, jolla pääsen ehkä kirjoittamisen makuun :) Kylmässä hytisten on nyt ainakin mukava katsella reissukuvia vuosilta 2004-2012!

Start by adding one photo here that describes you as a traveler

Tämä kuva on niin mua, siis reissailijana. Keväällä oli superstressaantunut ja päätin napata matkan  Kreikkaan ihan yksin. Piti muka lukea rannalla ja kyllähän mä luinkin, mutta enemmän rentouduin. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin jalat käydä levottomiksi ja vuokrasin skootterin, jolla lähdin ajamaan ympäri Korfun saarta. Katsoin kartasta suunnan ja pistin menoksi - eli menin sinne minne teki mieli mennä. Jossain vaiheessa ajoin yhden tärkeän liittymän ohi ja päädyin vuorelle, hyyyyvin kauas siitä, minne piti mennä. Se oli kuitenkin paras harharetki ikinä: päädyin johonkin symppikseen vuorikylään, joka oli niin kreikkalainen kuin voi olla. Talot oli toisisssaan kiinni, pyykit roikkuivat ikkunoista, kujat oli päällystetty kivillä. Mulla ei ollut mitään hajua, mihin päin mun pitää lähteä ajamaan, joten pysäytin paikallisen mamman, joka ei tietenkään osannut sanaakaan englantia. Sanoin sitten paikan nimen, mihin halusin ja yhdessä viitoimme minut oikeaan suuntaan. Olin niin kikseissä tosta pienestä retkestäni, ettei mitään järkeä. Toisille se on todella ärsyttävää, kun mä en suostu katsella karttaa matkoilla ja oikeastaan se onkin tosi outoa, koska "oikeassa" elämässä mun on pakko suunnitella kaikki etukäteen. Mutta reissussa parhaat jutut löytyy ilman karttaa :)

Brysseli, lokakuu 2004

Teinipose, Alice Springs, Australia, syyskuu 2006

Barcelona, elokuu 2007

Scariest airline flown?

Malev, by far! Nythän kyseinen lafka onkin mennyt jo konkkaan, mutta sillä lennettiin Unkariin muistaakseni vuonna -03 tai -04. Lentoemännät olivat lyhyenpulskeita viiksivilmoja, jotka eivät puhuneet englantia ja tarjoilivat vihreää makkaraa. Olimme matkalla leirille ja joukossa oli astmaatikko, joka sai koneessa astmakohtauksen. Häntä yritettiin auttaa lisähapella, jota ei kuitenkaan oltu käytetty vuosiin ja sieltä tuli pölyä. Tehtiin siis välilasku Varsovassa ja väsyneenä matkalaisena vedin hirveän itkukohtauksen ja näin sain Malevista kamalat traumat.

Shenzen, Kiina, marraskuu 2008

Favourite city/country/place?

En kyllä osaa sanoa, mikä on lempparipaikkakaupunkimaa... Tällä hetkellä tekee hirveästi mieli Kiinaan, viimeisimpänä matkakohteena tietenkin Israel on lämpimästi mielessä. Intia on kuitenki tehnyt ehkä lähtemättömimmän vaikutuksen ja sinne on päästävä takaisin.

Ensikosketus Iso-Britanniaan syyskuussa 2009

Most remote corner of the globe visited?

Australia taitaa olla pisin, missä on käyty. Siellä tuli hengailtua siis vuosi 2006 - se elämäni suurin unelma, eli vaihtarivuosi.

Saari Krabin edustalla, 2009-2010 UV

Solo traveler or group traveler?

Olen duo- tai trio traveler. Yksin on oikeasti tylsää ja isommassa porukassa joku vetää aina johonkin suuntaan. Kaksin ja kolmin on kaikista paras matkata.

Hurghada, Egypti, 2010

Worst place to catch a stomach bug?

Ihan missä vaan. Mä en tiedä mitään niin kamalaa, kuin vatsatauti kaikkine lieveilmiöineen. Mä oon aika pitkälti onneksi välttynyt vatsataudeilta, mutta esimerkiksi Intiassa meidän koko perhe minua lukuunottamatta oli turistipöpön kourissa. Itse jouduin Turkissa sairaalaan, kun piilevä vatsahaava alkoi oirehtia - sopivasti 20. syntymäpäivänäni.

Howth, tai joku sellanen, aaaivan upea paikka Dublinin kupeessa. 2011 huhtikuu.

First culture shock experience?

First? Hömm.. Se, kun makasin jonkun 24-hour bugin kourissa Turkissa vuonna... 2001 tai 2002 ja kuuntelin kuumekoomassa minareeteista kaikuvia rukouskutsuja kuin missäkin transsissa. Siitä on jäänyt pieni rakkaus kaikuvia rukouskutsuja kohtaan. Esimerkiksi Palestiinassa mun ehdoton suosikkihetki oli se, kun kipitettiin mäenrinnettä alas laaksoon auringonlaskun aikaan ja laaksossa kaikui 3-4 eri moskeijan rukouskutsut. Aivan uskomaton fiilis.

Israelin ja Palestiinan rajalta, Bethlehemin laidalta. Takana näkymä Jerusalemiin.

Where would you buy a second home/retire?

Mombasasta. Mä oon halunnut sinne niin kauan kuin muistan enkä vielä ole päässyt, mutta jotenkin oon aina ollut kiinnostunut itäisestä Afrikasta. Eikä tietenkään se intianvaltameri ja sininen vesi ole pahitteeksi.

Hei hei mitä kuuluu?

Hei moi!
Mä en saa itsestäni irti mitään, en sitten mitään. Mutta onneksi puhelimella saa otettua kuvia randomeissakin paikoissa, joten kuvaterkut teksteineen :)

Oon viettänyt turhan monta yötä kirjastossa, mulle se vaan sopii parhaiten. Pitääpä taas mennä varmaan. Nyt kyllä olen vaan lepäillyt koko viikon. Vielä yksi 1500 sanan rutistus ja sitten se on ohi!

Tänään opetin taas suomea - voi kultamussukoita kun yrittävät tehdä tästä ihanasta kielestämme vieläkin vaikeampaa kuin se oikeasti on :P Opeteltiin sanomaan "Mitä teet olohuoneessa?", mutta koska se on englanniksi "what do you do in the living room", oppilas tuskasteli, että ihan kuin tuosta suomenkielisestä vastikkeesta puuttuisi jotain :P

Viikko sitten vietettiin Bristolin Suomi-juhlaa. Menossa mukana oli suomalaista ruokaa (ahhhhhh!!!); suomeksi laulanut brittityttö, josta olen superylpeä; suurlähettiläs; erinomainen voileipäkakku (brittijätkien kommentti: this is proper man food!!) ja maailman nopeinta letkajenkkaa Suomen-lipun ja diskopallon alla. Surreal but nice!

Tähän oikeasti kulminoituu mun koko brittielämä: Model UN x3, Masquerade x2, Nordic Baltic Networkin Suomi-nauhat ja random neon-bileasuste. Ja sotkuinen huone.

Piiiiitkästä aikaa kävin Bristolin keskustassa. Siellä pystyssä oli tietysti perinteinen German Christmas Market - kaupallisuutta kauheimmillaan.

Tänään kuitenkin kävin ihan oikeilla joulumarkkinoilla - paikalliset tuottajat myyvät hilloja, leipiä, lihaa, vihanneksia... Kaikkea tuoretta! Löysin isälle myös kasan joululahjoja: bristolilaista olutta ja luomu ginger beeriä, bathilaista juustoa, somersetilaisia chutney-mömmöjä sekä pieni Christmas Pudding. Ostan vielä päälle muutaman Bristolin punnan (kyllä, täällä on kaupungilla oma valuutta!) ja kirjan/kaksi, siinä on sitten yhdistetty isänpäivä-joulu-synttärilahja.

Törmättiin sattumalta myös jokavuotiseen Santa's on a Bike -tapahtumaan eli toista sataa motoristia pukeutuivat joulupukeiksi ja ajelivat ympäri Bristolin keskustaa. Tulin tosta niiiiiiin hyvälle mielelle, oli ihan mieletöntä katsoa noita taas. Aiemmin en oo saanu napattua kuvaa, mutta nyt oli puhelinkuvista edes pieni ilo. :)

Porukka kerää rahaa lastensairaalalle ja viime vuoden saldo oli £10 000. Very niiice!

Näitä meni mun ohi varmaan yli vartin ajan, kun venasin bussia. Jota ei ikinä tullut. Alko siinä vaiheessa sitten vähän ärsyttämään. Ja sitten tulin kotiin ja täällä meinaa jäätyä kans elävältä. Ihanat brittitalot.. ja saatoin tossa muutama tunti sitten saada sydänkohtauksen ja kiljua kurkku suorana, kun luulin, että mun selän takaa meni hiiri. Se olikin sitten mun tyyny, joka kaatu.. Hups. :P

Että sellasta mulle kuuluu :)