Pakkauspaniikki

Tässä sitä ollaan, siinä perinteisessä pakkauspaniikissa. Mulla on työn alla projekti, jossa myyn käyttämättömiä vaatteita nettikirppiksellä ja roudaan täältä mahdollisimman paljon kamoja pois, mukaanluettuna romaaneja, joita en ole edes lukenut, ja trikoopaitoja, joita on aivan liikaa. Mikä siinä on, että pitää hamstrata tavaraa? Mun pitää ehkä mennä Suomeen pääsiäisenä ihan vaan siks, että saan täältä kamat pois. Onneksi siinä vaiheessa tiedän jo, mitä teen ensi vuonna eli jos jään saarelle, ei tarvitse viedä ihan niin hirveästi pois.

Joululahjat on onneksi jo ostettu ja suurinpiirtein pakattu. Yksi kirja on vielä teillä tietämättömillä, mutta onneksi sekin tulee Suomeen. Jossain vaiheessa. Toivottavasti. Tänä vuonna oli oikeastaan todella helppoa hankkia lahjat: toiselle siskolle kelpaa Hollisterista mitä tahansa, toiselle voin ostaa oikeastaan mitä tahansa, mitä laittaisin ittelle päälle. Äiti saa vesikannun, jonka löysin oxfordilaisesta ravintolasta ja isä taas saa kasan paikallisia herkkuja: bathilaista makkaraa ja juustoa, bristolilaista olutta ja erilaisia.. hmm.. hillotyyppisiä mömmöjä :D sekä se kirja.

Musta muuten on aina hauska lentää tähän aikaan vuodesta Heathrowlta/Heathrowlle. BA:n lennot etenkin on aina täynnä mun ikäsiä nuoria naisia eli aivan selkeästi samassa elämäntilanteessa :P

Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan. Huomenna pitää vielä siivota tää huone ja tiskata. Sitten taksilla kohti bussiasemaa ja sieltä Heathrowlle. Sitten ollaankin jo kylmässä ja pimeässä Suomessa! Hrr..

Matkustan ympäri maailmaa

Se oli lukukausi sitten siinä! Sen kunniaksi vietän lauantai-illan vällyjen alla blogeja lukien ja kirjoittaen! Lauran blogista nappasin haasteen, jolla pääsen ehkä kirjoittamisen makuun :) Kylmässä hytisten on nyt ainakin mukava katsella reissukuvia vuosilta 2004-2012!

Start by adding one photo here that describes you as a traveler

Tämä kuva on niin mua, siis reissailijana. Keväällä oli superstressaantunut ja päätin napata matkan  Kreikkaan ihan yksin. Piti muka lukea rannalla ja kyllähän mä luinkin, mutta enemmän rentouduin. Jossain vaiheessa alkoi kuitenkin jalat käydä levottomiksi ja vuokrasin skootterin, jolla lähdin ajamaan ympäri Korfun saarta. Katsoin kartasta suunnan ja pistin menoksi - eli menin sinne minne teki mieli mennä. Jossain vaiheessa ajoin yhden tärkeän liittymän ohi ja päädyin vuorelle, hyyyyvin kauas siitä, minne piti mennä. Se oli kuitenkin paras harharetki ikinä: päädyin johonkin symppikseen vuorikylään, joka oli niin kreikkalainen kuin voi olla. Talot oli toisisssaan kiinni, pyykit roikkuivat ikkunoista, kujat oli päällystetty kivillä. Mulla ei ollut mitään hajua, mihin päin mun pitää lähteä ajamaan, joten pysäytin paikallisen mamman, joka ei tietenkään osannut sanaakaan englantia. Sanoin sitten paikan nimen, mihin halusin ja yhdessä viitoimme minut oikeaan suuntaan. Olin niin kikseissä tosta pienestä retkestäni, ettei mitään järkeä. Toisille se on todella ärsyttävää, kun mä en suostu katsella karttaa matkoilla ja oikeastaan se onkin tosi outoa, koska "oikeassa" elämässä mun on pakko suunnitella kaikki etukäteen. Mutta reissussa parhaat jutut löytyy ilman karttaa :)

Brysseli, lokakuu 2004

Teinipose, Alice Springs, Australia, syyskuu 2006

Barcelona, elokuu 2007

Scariest airline flown?

Malev, by far! Nythän kyseinen lafka onkin mennyt jo konkkaan, mutta sillä lennettiin Unkariin muistaakseni vuonna -03 tai -04. Lentoemännät olivat lyhyenpulskeita viiksivilmoja, jotka eivät puhuneet englantia ja tarjoilivat vihreää makkaraa. Olimme matkalla leirille ja joukossa oli astmaatikko, joka sai koneessa astmakohtauksen. Häntä yritettiin auttaa lisähapella, jota ei kuitenkaan oltu käytetty vuosiin ja sieltä tuli pölyä. Tehtiin siis välilasku Varsovassa ja väsyneenä matkalaisena vedin hirveän itkukohtauksen ja näin sain Malevista kamalat traumat.

Shenzen, Kiina, marraskuu 2008

Favourite city/country/place?

En kyllä osaa sanoa, mikä on lempparipaikkakaupunkimaa... Tällä hetkellä tekee hirveästi mieli Kiinaan, viimeisimpänä matkakohteena tietenkin Israel on lämpimästi mielessä. Intia on kuitenki tehnyt ehkä lähtemättömimmän vaikutuksen ja sinne on päästävä takaisin.

Ensikosketus Iso-Britanniaan syyskuussa 2009

Most remote corner of the globe visited?

Australia taitaa olla pisin, missä on käyty. Siellä tuli hengailtua siis vuosi 2006 - se elämäni suurin unelma, eli vaihtarivuosi.

Saari Krabin edustalla, 2009-2010 UV

Solo traveler or group traveler?

Olen duo- tai trio traveler. Yksin on oikeasti tylsää ja isommassa porukassa joku vetää aina johonkin suuntaan. Kaksin ja kolmin on kaikista paras matkata.

Hurghada, Egypti, 2010

Worst place to catch a stomach bug?

Ihan missä vaan. Mä en tiedä mitään niin kamalaa, kuin vatsatauti kaikkine lieveilmiöineen. Mä oon aika pitkälti onneksi välttynyt vatsataudeilta, mutta esimerkiksi Intiassa meidän koko perhe minua lukuunottamatta oli turistipöpön kourissa. Itse jouduin Turkissa sairaalaan, kun piilevä vatsahaava alkoi oirehtia - sopivasti 20. syntymäpäivänäni.

Howth, tai joku sellanen, aaaivan upea paikka Dublinin kupeessa. 2011 huhtikuu.

First culture shock experience?

First? Hömm.. Se, kun makasin jonkun 24-hour bugin kourissa Turkissa vuonna... 2001 tai 2002 ja kuuntelin kuumekoomassa minareeteista kaikuvia rukouskutsuja kuin missäkin transsissa. Siitä on jäänyt pieni rakkaus kaikuvia rukouskutsuja kohtaan. Esimerkiksi Palestiinassa mun ehdoton suosikkihetki oli se, kun kipitettiin mäenrinnettä alas laaksoon auringonlaskun aikaan ja laaksossa kaikui 3-4 eri moskeijan rukouskutsut. Aivan uskomaton fiilis.

Israelin ja Palestiinan rajalta, Bethlehemin laidalta. Takana näkymä Jerusalemiin.

Where would you buy a second home/retire?

Mombasasta. Mä oon halunnut sinne niin kauan kuin muistan enkä vielä ole päässyt, mutta jotenkin oon aina ollut kiinnostunut itäisestä Afrikasta. Eikä tietenkään se intianvaltameri ja sininen vesi ole pahitteeksi.

Hei hei mitä kuuluu?

Hei moi!
Mä en saa itsestäni irti mitään, en sitten mitään. Mutta onneksi puhelimella saa otettua kuvia randomeissakin paikoissa, joten kuvaterkut teksteineen :)

Oon viettänyt turhan monta yötä kirjastossa, mulle se vaan sopii parhaiten. Pitääpä taas mennä varmaan. Nyt kyllä olen vaan lepäillyt koko viikon. Vielä yksi 1500 sanan rutistus ja sitten se on ohi!

Tänään opetin taas suomea - voi kultamussukoita kun yrittävät tehdä tästä ihanasta kielestämme vieläkin vaikeampaa kuin se oikeasti on :P Opeteltiin sanomaan "Mitä teet olohuoneessa?", mutta koska se on englanniksi "what do you do in the living room", oppilas tuskasteli, että ihan kuin tuosta suomenkielisestä vastikkeesta puuttuisi jotain :P

Viikko sitten vietettiin Bristolin Suomi-juhlaa. Menossa mukana oli suomalaista ruokaa (ahhhhhh!!!); suomeksi laulanut brittityttö, josta olen superylpeä; suurlähettiläs; erinomainen voileipäkakku (brittijätkien kommentti: this is proper man food!!) ja maailman nopeinta letkajenkkaa Suomen-lipun ja diskopallon alla. Surreal but nice!

Tähän oikeasti kulminoituu mun koko brittielämä: Model UN x3, Masquerade x2, Nordic Baltic Networkin Suomi-nauhat ja random neon-bileasuste. Ja sotkuinen huone.

Piiiiitkästä aikaa kävin Bristolin keskustassa. Siellä pystyssä oli tietysti perinteinen German Christmas Market - kaupallisuutta kauheimmillaan.

Tänään kuitenkin kävin ihan oikeilla joulumarkkinoilla - paikalliset tuottajat myyvät hilloja, leipiä, lihaa, vihanneksia... Kaikkea tuoretta! Löysin isälle myös kasan joululahjoja: bristolilaista olutta ja luomu ginger beeriä, bathilaista juustoa, somersetilaisia chutney-mömmöjä sekä pieni Christmas Pudding. Ostan vielä päälle muutaman Bristolin punnan (kyllä, täällä on kaupungilla oma valuutta!) ja kirjan/kaksi, siinä on sitten yhdistetty isänpäivä-joulu-synttärilahja.

Törmättiin sattumalta myös jokavuotiseen Santa's on a Bike -tapahtumaan eli toista sataa motoristia pukeutuivat joulupukeiksi ja ajelivat ympäri Bristolin keskustaa. Tulin tosta niiiiiiin hyvälle mielelle, oli ihan mieletöntä katsoa noita taas. Aiemmin en oo saanu napattua kuvaa, mutta nyt oli puhelinkuvista edes pieni ilo. :)

Porukka kerää rahaa lastensairaalalle ja viime vuoden saldo oli £10 000. Very niiice!

Näitä meni mun ohi varmaan yli vartin ajan, kun venasin bussia. Jota ei ikinä tullut. Alko siinä vaiheessa sitten vähän ärsyttämään. Ja sitten tulin kotiin ja täällä meinaa jäätyä kans elävältä. Ihanat brittitalot.. ja saatoin tossa muutama tunti sitten saada sydänkohtauksen ja kiljua kurkku suorana, kun luulin, että mun selän takaa meni hiiri. Se olikin sitten mun tyyny, joka kaatu.. Hups. :P

Että sellasta mulle kuuluu :)