Dublin state of mind pt 1

It's been over half a year since I wrote last time and it goes without saying that lots has happened. Moving from the UK to Finland and further on to Dublin and most importantly I graduated with amazing grades (bar one weird failure which now amuses me more than anything) and am now starting masters degree here in Dublin, where I arrived last night.

I'm not entirely sure if I am bringing this blog back to life or am I giving it one off CPR just because I feel like it. And I feel like writing and telling people things. I've already done two Facebook-updates on leaving and arriving here and in order for me not to become a crazy updater, I turned to my old blog, which I started about 4 years ago. And for some reason I'm also writing in English, which I haven't previously done. So long story short, I'm making no promises on updating this, but at least "coming out" with my oh-so-secret blog gives my mum something to procrastinate with.

So, I am in Dublin. I am in Dublin indeed. I am living on campus in an amazing house (pictures to come!) with interior not as stunning, but the room is huge compared to other halls rooms I've seen and living literally in the heart of everything is simply... surreal.

I've been making small observations. Like that I didn't know that I own so many socks. And that I have a bruise on my shoulder that looks like a very oddly located lovebite, but is actually from carrying a sports bag of 20kgs around. And I wish I took that umbrella I was considering taking with me just as I left the house back home. This morning it is of course raining.

I flew here with Norwegian and 11€ bags each convinced me I should bring all half empty hair sprays, shampoos, lotions etc. A student's gotta do what student's gotta do. At the airport me and my three bags of about 20kgs each were greeted by Trinity's student who led my way to my room and she very very kindly carried my stuff in to my room very kindly. She then disappeared, but I definitely owe her a pint.

I got into my room around 19.30 and tried to get the internet sorted with no success. I then realised I've got no food, no toilet tissue and I was actually hungry so I headed off to... somewhere. I left the building and walked across the empty, dark, pebble stoned Front Square and out through the Front Arch to what I am assuming is the city centre of Dublin. Surreal is the only word I can use to describe the feeling. I didn't know if I should be jumping out of joy, crying out of tiredness and frustration or something in between. I headed towards a street I remotely remembered from me and Johnathan's trip to Dublin 2,5 years before. I then walked past the heart of Western capitalism and globalisation, McDonald's and walked in. Oh free wi-fi, how I like you on the side of my wrap and a diet coke.

So in one sentence: my first meal in Ireland was in McDonald's. Which reminds me, I constantly keep thinking all these Irish are Americans. What a peculiar accent. I kind of don't want to lose my British(ish) accent, but we'll see what I'll sound like in a year.

Back in my room I got the internet working, skyped my dad and showed him the room. I'm guessing my room was a shared room some while back because I actually have two beds. I'm guessing the other one is camouflaged to look like a sofa. So friends and family, please do come visit! Luckily my first guest is only about 2,5 weeks away from coming!

So thanks to the almighty internet fairies, my internet was up and running and I got talking with a lovely Finnish girl, who lives here in Dublin. She actually came over from other side of the city centre to bring me a duvet and I'm guessing she literally saved my first night in Dublin. We then went around the campus and I can't wait till I get to go into all the libraries! We then headed off to Temple Bar and walked to the other side of the river back, we had pints and shouted over live music in a pub. I got a million tips from her as to where to shop, eat, drink, but I might need to refresh my memory on those. 20 hours up does not good for the brain.

Now it indeed is the morning and I was hoping I could go for a run. But I've only got two options: either to wait till the rain stops or go out into town to invest on water-resistant running gear. I might have to choose the latter. But nonetheless, I'm now off to pick up my ID card, go to the gym to sign in, then Freshers Fair right in front of my house and then off to town to buy some items that seem like bare necessities, such as a duvet and an umbrella.

Today I've got a choice to make: should I go to the Scandinavian Society's Viking Pub Crawl or the Philosophy Society's Cable Tie Pub Crawl. Decisions, decisions.

Kiire kiire

Heippa hei.

Eipä ole musta kuulunut eikä tule kuulumaankaan. Alla olevat kuvat näyttänevät, missä mennään. Koululla ollaan joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä pitää kirjoittaa 500-1000 sanaa. Aikaa muutama viikko. Välissä Suomi-"loma" ja siitä eteenpäin sitten revisionia. Mutta mutta! Kaikki tämä on ohi 15.5., huuurrraaa! Tosin se samalla tarkoittaa, että Britanniaa on jäljellä alle 2 viikkoa. Sen jälkeen Suomi 3-4 kuukaudeksi ja siitä sitten Irlantiin 12 kuukaudeksi. Sen jälkeen? Jaa'a, aika näyttää!

Mulla ei tällä hetkellä ole Facebookia enkä ole alkoholia maistanutkaan 2,5 kuukauteen enkä aio ottaakaan ennen kuin disse on tehty. Jos ajankohtaisempia kuulumisia haluaa, mut löytää twitterista @sonjahu. Mun twiitit on suorassa suhteessa työn määrään: mitä enemmän töitä, sitä enenmmän twiittejä. Procrastination, woohoo.

Nyt myös väsyttää niin paljon, etten jaksa miettiä, miten saan tuon alimman kuvan käännettyä... Lähettäkää mulle kannustavia sanoja, siellä on varmaan ainakin muutama kohtalotoveri, onhan? Tai no, ei varmaan ole kun ne kohtalotoveritkaan eivät ehdi blogeja lukea tai kirjoitella...

Lupaan, että toukokuussa tulee kivempaa tekstiä! Siihen asti, moroo!

Eteenpäin

Siinäpä tiivistettynä, mitä mulle on kuulunut. Kaikkien opintokiireiden lomassa yliopisto veti maton alta ja uhkaa lopettaa meijän laitoksen. Pyytäisin teitäkin allekirjoittamaan adressin täällä. Sitten oli London international Model UN. Nyt hirveää opiskelua. Lievästi sanottuna on puhti pois. Eikä edes niin lievästi.

Onneksi ennen kaikkea tätä olin jo tehnyt päätöksen. En pyri pressaksi vaan jatkan matkaa Trinity College Dubliniin, mitä ennen teen stopin koti-Suomessa. Päätös tuntuu hyvältä. Kiitos kaikille vinkkejä antaneille.

Keväälle mahtuu vaikka  mitä. Kolmen viikon päästä on BathMUN,  missä olen UNICEFin chair. Siitä vajaa kuukausi eteenpäin ja on FinMUN. Ottakaahan osaa jälkimmäiseen, muuten!

Decisions, decisions..

Tämä taitaa olla tämän viikon neljäs ilta, kun lähden kampukselta yhdeksän jälkeen. Jännittävä kevät tulossa, kun mä vaan hyörin ja pyörin, enkä oikeasti tee mitään. Nojaa.

Bottom line is: mulla menee pirun hyvin. Vähän liiankin hyvin. En osaa päättää, mitä tekisin elämälläni. Siksi pyydänkin apua keneltä tahansa, kuka tämän sattuu lukemaan. Itsehän joudun tämän päätöksen loppupeleissä tekemään ihan yksin, mutta kai sitä apua saa pyytää :)

Eli tilanne on tämä.

Pääsin Bradfordin yliopistoon lukemaan Peace and Conflict Studiesia.
Pääsin sinne lukemaan myös Conflict Resolutionia.
Hintaa n. £4400.
Bradfordissa on Euroopan ensimmäinen rauhantutkimuslaitos. Very prestigious I'm told. Kaupunki on kuppanen, I'm told.

Pääsin myös Kentin yliopistoon lukemaan Peace Studiesia, josta toinen vuosi on Saksassa.
Pääsin sinne lukemaan myös International Relations with International Law.
Hintaa n. £3600.
Ihan ok yliopisto.
Saksa kuumottaa.
International law kiinnostaa.
Tarjoaa mediation-moduulin.
Se kiinnostaa.

Pääsin myös Trinity College Dubliniin lukemaan International Peace Studiesia.
Hintaa n. 7500€.
Todella hyvämaineinen, joissakin aineissa painii Oxbridgen tasolla. Joissakin ei.
Ei tarjoa mediation-opetusta.
Tarjoaa viikonpituisen mediation summer schoolin.
Pitää ottaa vastaan maaliskuun lopussa ja maksaa depositti.

Hakemus on sisällä myös St Andrewsiin opiskelemaan Peace and Conflict Studiesia.
Vastaus tulee huhtikuussa.
Hintaa muistaakseni £3000.

Hakemus on sisällä myös Tampereelle opiskelemaan Peace, Mediation and Conflict Studiesia.
Vastaus tulee kai toukokuussa.

Hakemus lähti myös Helsinkiin Democracy and Global Transformations -kurssille. Royal Fail ei kuitenkaan saanut kirjettä parille ajoissa eli hakemus hylätään.

Olen myös valmistautunut hakemaan Wieniin.
Haku loppuu maaliskuussa.
Haenko ollenkaan?
Hintaa 11.000€ vuodessa. Vuosia on kaksi.

Hain myös Oxfordiin.
En päässyt.
Vitutti, mutta ei onneksi enää.

Eli siinä se ongelmista pienin.

Seuraava ongelma on tämä: pyrkiäkö ylioppilaskunnan varapresidentiksi vai ei?

Skenaario #1
En pyri presidentiksi. Menen kesä-elokuuksi samaan duuniin kuin aiemminkin, jota rakastan ylikaiken. Syyskuussa teen kaverin kanssa Israel-Jordania-reissun. Lokakuussa aloitan maisterin.

Skenaario #2
Pyrin pressaksi, mutta en pääse. Teen kaikki edellämainitut, mutta en kadu, etten pyrkinyt. Uhraan kuitenkin ajatuskapasiteettia, rahaa ja aikaa kamppanjaan.

Skenaario #3
Pyrin pressaksi ja pääsen. Uhraan ajatuskapasiteettiä, rahaa ja aikaa kamppanjaan, mikä on suoraan pois opiskelulta. Jään Bristoliin vuodeksi, teen palkkatyötä heinäkuuhun 2014 asti ja sitten maisteri. En välttämättä  saa opintotukea, koska olen ollut jo 4 vuotta ulkomailla.

En osaa päättää :( Liikaa mahtavia vaihtoehtoja! Olen todella todella todella kiitollinen kaikesta, nyt pitäisi vaan päättää, mitä haluan. :)

Mitä kuuluu, Sonja?

Kiitos kysymästä, oikein hyvää. Mitäs sitten olen tässä kuukauden päivät puuhaillut? Noh, aika paljon.

Joulun vietin Suomessa, ja rapsuttelin kisua. Kisu tosin ei tykkää musta yhtään, ihme tyyppi. Yks yö peittelin sen ja se nukku siinä kolmisen tuntia. Oli pakko käydä katsomassa välillä, onko se elossa tai jumissa. Ei ollut, nautti vain peitosta.

Äiti lähetti mulle uuden tabloid-Hesarin ja sain sen käsiini eilen. Olipa muuten kummallista. Onneksi luin sitä bussissa, lievensi shokkia kun heti huomasi, kuinka kätevä se on.

Pari viikkoa sitten kävin tekemässä tuota edellisen postauksen filmiä eli syömässä ensimmäisen ja viimeisen englantilaisen aamiaisen. Sienet eivät koskaan ole inspanneet ja pavut olivat jotain kamalaa. Muuten ihan ookoo. :D Toi oli mun bucket-listalla, olihan nyt ihan pakko toi kokeilla kerran!

Tällä viikolla sain ensimmäiset tulokset viime jaksolta. Toinen oli älytön yllätys, tai no oli se toinenkin. Toinen hyvässä ja toinen pahassa. Mikä perkele siinä on, että en saa Kantilla hyvää arvosanaa? Nyt kompastuin suoraan omaan nokkeluuteeni. Aijai. Toinen kuitenkin meni firstin arvoisesti, jiiihaa!

Jos joku ei ole vielä huomannut, niin täällä on satanut lunta. Eli koko maa on ollut aivan sekaisin. Perjantaina kävelin keskustaan, koska kaikki bussit oli peruttu vaarallisten olosuhteiden takia. Oli hieman huvittavaa katseltavaa ikkunasta, kun porukka yrittää tehdä mäkilähtöjä. Voi poloisia. Ja aurojahan täällä ei todennäköisesti ole eli jos joku kysyy, et kuinka monta brittiä tarvitaan tekemään lumitöitä niin yltä löytyy vastaus.

Perjantaina oli koulut peruttu ja toimistot suljettu. Bristolissa kaikki suuntasivat leikkimään märkään hankeen ja Brandon Hillillä esimerkiksi oli enemmän porukkaa kuin vappuna Kaivarissa. Siellä laskettiin lumilaudoilla ja aaltopahveilla, ja kaikella sen välillä. Molempien yliopistojen snowsport clubit olivat tietenkin paikalla.

Toisaalta lumen tulo tarkoittaa myös maailmanloppua, eikö totta. Kaupat tyhjenivät aika tehokkaasti leivästä ja maidosta. Jos maailmanloppu tulisi, niin en mä ainakaan paahtoleipää nälkään ostaisi...

Eilen yliopistolla vietettiin Refreshers' Fairia ja meidän Nordic Baltic Network pisti pystyyn photoboothin eli porukka pääsi pukeutumaan viikingiksi, blondiksi tai joulupukiksi. Tässä kuvassa ovat mun sihteeri ja taloudenhoitaja, jotka muodostavat myös Team Sonjan - maaliskuussa nimittäin pyrin Students' Unionin Vice President for Community & Welfare! Jos jollakin on erinomaisia kamppanjavinkkejä, äkkiä kommentoimaan! Kasa muumitikkareita on jo tilattu Suomesta :)

A Great British Day Out

I know, I know. Long time no see. Mutta vilkaskaapa tämä.


Ps. Pääsin Trinity College Dubliniin, jeeeee! :)

Pakkauspaniikki

Tässä sitä ollaan, siinä perinteisessä pakkauspaniikissa. Mulla on työn alla projekti, jossa myyn käyttämättömiä vaatteita nettikirppiksellä ja roudaan täältä mahdollisimman paljon kamoja pois, mukaanluettuna romaaneja, joita en ole edes lukenut, ja trikoopaitoja, joita on aivan liikaa. Mikä siinä on, että pitää hamstrata tavaraa? Mun pitää ehkä mennä Suomeen pääsiäisenä ihan vaan siks, että saan täältä kamat pois. Onneksi siinä vaiheessa tiedän jo, mitä teen ensi vuonna eli jos jään saarelle, ei tarvitse viedä ihan niin hirveästi pois.

Joululahjat on onneksi jo ostettu ja suurinpiirtein pakattu. Yksi kirja on vielä teillä tietämättömillä, mutta onneksi sekin tulee Suomeen. Jossain vaiheessa. Toivottavasti. Tänä vuonna oli oikeastaan todella helppoa hankkia lahjat: toiselle siskolle kelpaa Hollisterista mitä tahansa, toiselle voin ostaa oikeastaan mitä tahansa, mitä laittaisin ittelle päälle. Äiti saa vesikannun, jonka löysin oxfordilaisesta ravintolasta ja isä taas saa kasan paikallisia herkkuja: bathilaista makkaraa ja juustoa, bristolilaista olutta ja erilaisia.. hmm.. hillotyyppisiä mömmöjä :D sekä se kirja.

Musta muuten on aina hauska lentää tähän aikaan vuodesta Heathrowlta/Heathrowlle. BA:n lennot etenkin on aina täynnä mun ikäsiä nuoria naisia eli aivan selkeästi samassa elämäntilanteessa :P

Nyt on kuitenkin aika mennä nukkumaan. Huomenna pitää vielä siivota tää huone ja tiskata. Sitten taksilla kohti bussiasemaa ja sieltä Heathrowlle. Sitten ollaankin jo kylmässä ja pimeässä Suomessa! Hrr..